Jenni Vartiainen

Ihmiset kuin mantraasitä toistelee,entäs jos sen voimaniin vain vähenee?En sitä suurta sanaatahtois kuluttaa,enkä sanoo ääneen,en ees kirjoittaa.Kuin karhuemo pentujaanja luoja luomiaan, niinminä sinua vaan.Vaik leipä loppuis, vesikin,yksi pysyis kuitenkin:minä sinua vaan.

Kadut täyttyy ihmisistä,Ne ei tiedä meistä mitään.Ootat mua asemalla,Ehkä kello antaa anteeksi minulle.Juoksen loppumatkan,Sinä olet kaunis niin kuin ainaSinun korkeissa koroissa.Sanot «Tämä ilta kävellään käsi kädessä,ihmisten edessä.Älä sinä muiden katseista välitä,Sillä me ollaan yhdessä.